Totean väitöskirjani (2010) johdannossa: ”Omistan väitöskirjani äidilleni, koska hänen kasvatuksensa ja esimerkkinsä ansiosta olen sitä, miksi olen ihmisenä tullut. Hänen rakkautensa vaikutus on kantanut minua läpi elämäni. Äitini on myös esikuvani sellaisesta sydämen sivistyksellä siunatusta ihmisestä, jollaiseksi tahtoisin itsekin kasvaa.” Äitini ei ollut filosofi, koska hän oli jo viisas. Itse puolestani olen ryhtynyt filosofiksi, koska en ole viisas. Kärsin kuitenkin viisauden puutteesta ja Viktor E. Franklin mukaisia asennoitumisarvoja toteuttaen hyväksyn asiantilan, mutta pyrin myös muuttamaan sitä siinä määrin kuin se on mahdollista.
Tahtoni on siis suuntautunut kaiken aikaa voimistuvana viisauden etsimiseen. Tämä on merkinnyt jatkuvaa heiluriliikettä hetken täyttymysten ja täydellisen tietämättömyyden välillä. Henkistä kylläisyyttä on seurannut pohjaton nälkä ja tahto päästä nousemaan takaisin ymmärryksen aallonharjalle. Kokemus siitä, että edes hetken ajan näkee jonkinlaisen viisauden välähdyksen epätäydellisen maailmassa olemisen keskellä, on henkisiin korkeuksiin kohottava ja sellaisena ylevä. Tällainen elämänsisältö sopii hyvin alun perinkin äärimmäisyyksiin taipuvaiselle luonteelleni, jonka mukaisesti olen aina kulkenut vuoren huipuilta rotkojen pohjiin ja takaisin – pysähtymättä kovinkaan pitkäksi aikaa tasanteille niiden välissä.
Väitöskirjani otsikko kuvaa tietyllä tavalla myös tulevia pyrkimyksiäni. ”Väkivaltaisesta nuoruudesta vastuulliseen ihmisyyteen” voisi viitata myös omaelämänkertaan. Siitä tutkimuksessani ei kuitenkaan ole kysymys. Pääpaino ei myöskään ole väkivaltaisessa nuoruudessa ja sen analysoinnissa, vaan ensisijaisesti vastuullisen ihmisyyden olemuksen etsimisessä sekä kasvatuksen merkityksessä ja mahdollisuuksissa sen edistämisessä. Alaotsikko ”Eksistentiaalis-fenomenologinen ihmiskäsitys elämäntaidollis-eettisen nuorisokasvatuksen perustana” kuvastaa juuri tätä. Eli kysyn tutkimuksessani ihmistä ja sellaista kasvatusta, jonka avulla nuoren elämäntaidot ja eettinen kyvykkyys kehittyvät.
Nykyiset kiinnostuksen kohteeni liittyvät yhtäältä nuorisokasvatukseen ja kasvatusfilosofiaan sekä toisaalta yhä enemmän Viktor E. Franklin logoteoriaan kaikkine siihen liittyvine lukemattomine sovelluskohteineen. Kasvatuksen ja filosofian osalta ulottuvat tulevat aktiviteettini siten enenevässä määrin nuorten lisäksi kaiken muunkin ikäisiin ihmisiin. Yhteinen nimittäjä kaikelle on kuitenkin edelleen vastuullisen ihmisyyden edistäminen – sekä jatkuva matkalla olo sitä kohti myös omassa elämässäni.
Timo Purjo
Filosofian tohtori
Diplomate in Logotherapy Akkreditoitu logoterapeutti
Viktor Frankl Institute Finlandin puheenjohtaja
timopurjoatnfg 