Vaikka olenkin pitkään harannut vastaan, minut on pakotettu väkisin uskomaan joidenkin ihmisten pahantahtoisuuteen, jopa suoranaiseen ihmisen pahuuteen, jonka olemassaoloa en ole tähän asti tahtonut tunnustaa. Ja samalla joudun suuresti ihmettelemään heidän vaikutusvaltaansa muihin, arvostelukykyisiltä vaikuttaviin ihmisiin.
RAY kasvatti organisaatiotaan muutama vuosi sitten perustamalla erillisen seurantayksikön aiempien avustusten valmistelu- ja tarkastustoimintojensa rinnalle. Nykyisin on siis valmistelua, tarkastusta, maksatusta, valvontaa ja seurantaa. Ja kaikkien näiden erittäin korkeasti palkattujen henkilöiden aiheuttamien miljoonien eurojen palkkakustannukset on ”kupattu” siitä potista, joka on pyörivien pallojen mainonnassa ilmaistu kohdistuvan kansan terveydelle.
Vuoden 2011 syksy merkitsi käännekohtaa myös 18 vuotta sitten perustamalleni Non Fighting Generation ry:lle. Siihen saakka toimimme RAY:n avustusvalmistelijoiden kanssa kumppanuudessa, jota he myös korostivat. RAY loi rahoitukselliset edellytykset, joiden puitteissa järjestö toteutti sääntöjensä mukaista tarkoitusta parhaaksi katsomallaan, vastuulliseksi luotetulla tavalla.
Ilmeisesti jotkin, usein puoluepoliitikkojen hallinnoimat järjestöt, ovat osoittautuneet mädiksi omenoiksi. Ja nyt ollaan näiden muutamien mätien omien takia kaatamassa koko puu hedelmineen. Eli kaikki pyyteetön ja jostakin aatteesta innostumiseen perustuva, hyvän tekemisen pyrkimiseen perustuva toiminta. Voiko rahoittajan pahaa oloa aiheuttava kontrollipolitiikka luoda otolliset edellytykset hyvän tekemiselle? Ei. Henkisen pahoinpitelyn jatkuvana kohteena oleva järjestötoimija ei kykene luomaan hyvää toisille ihmisille.
Saimme keskiviikkoiltana 17.12.2014 tiedoksemme järjestöämme koskevan RAY:n hallituksen avustusehdotuksen. 15 palkatun työntekijäämme, joilla olisi kaiken aikaa enemmän nuorten auttamistyötä kuin he pystyvät tekemään, palkkaamiseen tarkoitettu avustuksemme puolitettiin. Pitkin vuotta käydyissä keskusteluissa meille oli annettu ymmärtää, että avustuksemme säilyvät aiemmalla tasolla. Varsin oudolta tämäkin kuulosti tilanteessa, jossa emme vielä olleet edes hakeneet ja perustellet avustustemme korotustarvetta, josta olemme jo vuosia viestittäneet RAY:lle. Vuodesta toiseen olemme keplotelleet alimitoitetuilla avustuksilla milloin minkäkin säätiön tai muun tahon suosiollisella rahoitusvajetta täydentävällä tuella.
Pommi osui ja NFG upposi. Juuri siten kuin seurantavastaavaksemme nimetty ihminen oli jostain käsittämättömästä syystä asettanut tavoitteekseen syksystä 2011 lähtien. En kestänyt sitä hänen taholtaan osakseni saamaa henkistä pahoinpitelyä ja kunniani loukkaamista, jonka takia katsoin NFG:n parhaaksi olevan uuden toiminnanjohtajan valitsemisen ja itseni siirtymisen kehitysjohtajan tehtäviin.
Avustusehdotus tarkoittaa paitsi kuolemantuomiota järjestöllemme, myös sitä, että ensi vuodenkin toiminnan toteutus on käytännössä mahdoton. Toiminnanjohtajan palkkaan on varattu sosiaalikuluineen n. 2000 euroa kuukaudessa. Eli käytännössä n. 1500 euron bruttopalkka. Ihan hyvä palkka sinänsä näinä ankeina aikoina, mutta kuka suostuu olemaan RAY:n kidutuksen kohteena kyseisen suuruisella kuukausipalkalla taistellen jatkuvasti 10-15 tuhatta euroa (päälliköt tietysti vielä enemmänkin) kuukaudessa nauttivien lukuisten byrokraattien kanssa tyydyttääkseen heidän täysin järjettömät raportointivaatimukset, joita on erikseen kovennettu järjestömme kohdalla.
Olipa kerran järjestö, joka teki sekä nuorten itsensä että heitä havainnoivien aikuisten yksiselitteisesti erinomaiseksi todentamaa työtä nuorten hyväksi, joka myös palkittiin monin erilaisia julkisin tunnustuksin. Sen pituinen se.
timopurjoatnfg 