Utopia inhimillisistä roboteista

Ihastuin Helsingin Sanomissa 28.11.2016 olleeseen Lauri Tähtisen ja Antti Törmäsen Vieraskynä-kirjoitukseen ”Robotit eivät voi vastata kaikkiin kysymyksiimme”. He kirjoittavat:

On ainakin kolmenlaisia ongelmia. Joidenkin ratkaisemiseen on jo olemassa kaava. Toisiin on ensin kehitettävä kaava, josta ratkaisu johdetaan. Lisäksi on ongelmia, joihin ei voi luoda kaavaa. Ne ovat liian monimutkaisia ja sisältävät vaikeasti määriteltäviä vuorovaikutussuhteita.

Robotisaatio merkitsee, että ihmistä ei tarvita kaavamaiseen työhön. Niinpä kahdessa ensimmäisessä ongelmatyypissä ihmisen tehtäväksi jää luoda koneäly, joka pystyy ratkaisemaan sekä kaavan että ongelman. Kaavattomien ongelmien ratkaisu jää ihmisen vastuulle.

Näitä ongelmia, joiden ratkaisemiseen ei ole mahdollista luoda kaava, he kuvailevat seuraavasti:

Miksi sodimme, miten yhteiskunnallista eripuraa voi ehkäistä, mikä on kaunista tai millainen talousfilosofia vastaa ihmiskäsitystämme? Nämä ovat kysymyksiä, joihin kaava tai robotti ei vastaa.

Varsinkin kaikki arvoja ja arvottamista sekä elämän mielekkyyttä, omaa merkityksellisyyttä maailmassa ja oman toiminnan tarkoituksellisuutta koskevat kysymykset jäävät roboteille opetettavissa olevien asioiden ulkopuolelle. Jonkin asian tai jonkun ihmisen – oman tai jonkun toisen – toiminnan eettisen hyvyyden arviointi tulee ikuisesti jäämään ihmisen itsensä tehtäväksi. Ja eivätkö juuri tällaiset kysymykset ole kaikkein tärkeimpiä sekä ihmiskunnan että koko maailman tulevaisuuden kannalta. Alkaen kaikkein pienimmistä arkisista teoista joita jatkuvasti teemme ja niiden vaikutusten eettisyyden arvioinnista.

Käytännössä kyse on siitä, että ihmisen tajunta on monitasoinen. Filosofisessa ihmiskäsitysajattelussa puhutaan yleensä kahdesta tasosta, alemmasta psyykkisestä ja korkeammasta henkisestä. Molemmat ovat osa inhimillistä tajuntaa ja ne ovat myös riippuvuussuhteessa toisiinsa ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Psyykkinen, josta psykologiassa käytetään nimitystä psyyke, toimii kausaalisten syy-seuraussuhteiden mukaisesti. Nämä kausaaliset syy-seuraussuhteet noudattavat yleisiä lainalaisuuksia joiden mukaisesti ensimmäinen ilmiö aiheuttaa toisen. Tällöin voidaan olettaa, että joidenkin edeltävien olosuhteiden eli syiden vallitessa siitä seuraa välttämättä jokin määrätty seuraus. Kyse on siis edellä mainitusta kaavamaisuudesta, jonka mukaisesti siis myös tajuntamme alempi psyykkinen taso toimii. Kaikkeen siihen, mitä voimme psyykkisestä tapahtumisestamme tiedostaa, on jo olemassa kaava, ja kaikkeen siihen, mikä on tiedostamatonta psyykkisessä tapahtumisessamme, voidaan todennäköisesti kehittää jokin kaava. Ja kaikki tämä voidaan siis myös ohjelmoida robottien ”tekoälyyn”.

Robottien kehittäjät näyttävät yleisesti uskovan, että ihmisen tajunnassa kaikki asiat tapahtuvat vääjäämättä ilman, että tapahtumien kulkuun pystyy millään tavalla vaikuttamaan. Kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu siis välttämättä niin kuin tapahtuu, eikä mikään voisi tapahtua toisin. Olisimme sen mukaisesti täysin vailla minkäänlaista omaa tahtoa, joka on täysin käsittämätön ajatus. Tällaiseen näkemykseen perustuvassa maailmassa jokainen ihmisen tekemä teko olisi väistämätön eikä hän voisi valita mitä hän tekee eri tilanteissa.

Ihminen on kuitenkin arkijärkeenkin perustuvan ymmärryksen mukaisesti perusolemukseltaan olento, jolla on myös valinnan ja tahdon vapaus, jonka perusteella hän kykenee riippumattomasti ja vapaasti ottamaan kantaa sisäisiin (biologisiin ja psykologisiin) ja ulkoisiin (sosiologisiin) elämänsä ehtoihin ja edellytyksiin. Ihmisellä on näin ollen aina määrätty vapausaste tai liikkumavara, jonka rajoissa hän voi vapaasti muokata omaa elämäänsä kulloinkin tarjolla olevien mahdollisuuksien mukaisesti. Tämä vapaus perustuu ihmisen henkiseen ulottuvuuteen. Koska se on välttämättömästi vapaa tehdessään ratkaisuja ja valintoja, ei sitä voidaan teknologian kaikkivoipaisuuden nimiin vannovien utooppisista haavekuvista huolimatta koskaan ohjelmoida millään tavalla.

Ihmisen henkinen tajunnallinen taso on ennen kaikkea arvottava, se kaikkein inhimillisin ihmispersoonassa, jonka avulla ihmisestä voi tulla eettinen subjekti ja vastuullinen persoona. Se edustaa siis ihmisessä sitä, mitä ihminen varsinaisimmillaan on. Ja sitä, mikä tulee erottamaan ihmisen aina roboteista ja muista teknologian mekaanisista aikaansaannoksista.

Viime aikoina on puhuttu paljon palveluroboteista, joista kehittyneimpiä kutsutaan jopa ihmiseen viittaavasti humanoideiksi. Niiden yhdeksi ominaisuudeksi on kerrottu, että ne osaavat tunnistaa käyttäjän tunnetiloja. Varmasti osaavatkin, koska ihmisen erilaiset perustuntemuksiin liittyvät tunnevireet, hyvään ja pahaan oloon tai tyytyyväisyyteen ja tyytymättömyyteen liittyvät tuntemukset, ovat olemukseltaan psyykkisiä. Joten ne toimivat kausaalisten syy-seuraussuhteiden mukaisesti eli siten kaavamaisesti, että ne on robottiinkin ohjelmoitavissa. Sen sijaan arvottavat tunteet, kaikkinainen arvojen ymmärtäminen, soveltaminen ja niihin suuntautuminen, tapahtuvat sellaisten olemukseltaan henkisten kykyjen avulla, joista ei voida millään keinoilla luoda mitään kaavaa. Ihmisen vapaa tahto ja tahto suuntautua kohti jotain arvokasta ja tarkoituksellista, eivät ole ohjelmoitavissa.

Mainitsemani artikkelin kirjoittajat toteavat tekstinsä lopuksi: ”Humanismi on robotisoidun tulevaisuuden salasana”. Mikään ei voi korvata ihmistä siinä tehtävässä, mikä ihmisellä maailmassa on. Ja se tehtävä on toteutettavissa ainoastaan ihmispersoonien henkisten kykyjen ja voimavarojen avulla.

Jos aihe kiinnostaa Sinua, tule ilmaisiin yleisötilaisuuksiin Helsingissä 10.1.2017 ja Jyväskylässä 11.1.2017. Viktor Franklin elämäntyö kohdistui siihen, mitä kaikkia arvokkaita henkisiä kykyjä ja voimavaroja meissä kaikissa piilee. Perustietoa näistä löydät myös kirjastani Mielekäs, merkityksellinen ja tarkoituksellinen elämä (2. laajennettu painos).

Advertisement

Elämänviisautta filosofiasta

Vilkuilin Eero Ojasen uutta kirjaa Järjen valossa – Elämänviisautta filosofiasta ja päätin jakaa niitä hyviä näkökulmia filosofiaan, joita E. Ojanen esittää kirjansa alkusanoissa. Sekoitan joukkoon kuitenkin myös omia ajatuksiani.

Filosofiasta ei saa varmoja vastauksia tai yksiselitteisiä elämänohjeita. Filosofia onkin viisauden etsimistä ja sellaisena tie, jolla ei koskaan pääse perille. Tiellä kulkeminen on kuitenkin erittäin kiehtovaa ja antoisaa. Filosofia lienee paras tapa kehittää sekä omia henkisiä kykyjä että eettistä ajattelua.

Filosofia opettaa ajattelemaan asioita aiempaa monipuolisemmin ja syvällisemmin. Filosofiaa voi opiskella lukemalla ja tutkimalla filosofista kirjallisuutta. Ei ole yhdentekevää, kenen kirjoittamia filosofisia teoksia lukee. Filosofiassa on omat suuret nimensä ja näillä suurilla ajattelijoilla kullakin suuret teoksensa. Suurien klassikoiden ajatuksiin törmää jatkuvasti filosofista kirjallisuutta lukiessaan. Heidän teoksia on syytä itsekin tutkia aika-ajoin, koska niistä löytää joka lukukerralla uusia kiinnostavia ajatuksia. Tämä johtuu teosten sisältämien ajatusten ehtymättömästä rikkaudesta, mutta myös oman ymmärryksen lisääntymisestä edellisen luennan jälkeen. Mutta syynä on myös filosofian olemus.

Valmiiden vastausten ja patenttiratkaisujen etsijä joutuu pettymään. Sen sijaan oman ajattelukykynsä kehittämisestä kiinnostunut tulee palkituksi runsain mitoin. Filosofia on löytöretki uusiin ajatuksiin ja niistä avautuviin, usein sattumanvaraisilta näyttäviin ja yllättäviin uusiin suuntiin. Filosofia availee siis ikkunoita odottamattomiin näkymiin ja suuntiin. Se on täynnä hyviä ajatuksia, sekä pieniä että suuria.

Filosofia on myös vaativaa eikä se ole tarkoitettu sellaiselle, joka on kiinnostunut vain hetkellisestä ja satunnaisesta puuhastelusta sen parissa. Filosofia on vakavaa ja hidasta ajattelua, vaikka se on usein myös nopeita oivalluksen välähdyksiä ja ajatuksen huimaa lentoa. Filosofiassa voi retkeillä monin eri tavoin. Voi aloittaa vaikkapa jostain suuresta ajattelijasta ja edetä järjestelmällisesti hänen teoksensa viitoittamiin suuntiin, tai yhtä hyvin voi etsiskellä sieltä täältä. Vaikka filosofiassa on suuret nimensä, ei sen tutkiminen ole vain tiettyjen varmojen valintojen tekemistä lukkoon lyötyjen nimien joukosta. Parhaat ja tuoreimmat ajatukset voivat löytyä jonkun vähemmän tunnetun kirjoittajan teksteistä.

Filosofiassa on myös omat suuret kysymyksensä, joita on kysytty yhä uudestaan koko filosofian perinteen ajan. Näihin filosofisiin kysymyksiin ja ongelmiin törmää väistämättä. Mutta filosofia ei ole vain täsmällisesti määritelty alue, johon kuuluu vain tietyt asiat ja joukko niihin liittyviä kysymyksiä. Filosofia on äärettömän laaja ja monipuolinen aarreaitta sitä tutkivalle löytöretkeilijälle.

Filosofiasta ei siis löydy valmiita totuuksia ja lopputuloksia, vaan ainoastaan johonkin ajattelun logiikkaan perustuvia väitteitä, joiden tarkoituksena on herätellä lukijan omaa ajattelua. Jokainen ajatus johtaa aina myös uusiin ajatuksiin, joko kysymyksiin tai väitteisiin.

On myös muistettava, että filosofiassa, samalla tavalla kuin kaikessa muussakin ihmisten keskinäisessä kommunikaatiossa, yksittäiset sanotut tai kirjoitetut lauseet voidaan tulkita ja ymmärtää väärin. Näin käy varsinkin, jos jokin asia irrotetaan yhteydestään, koska ymmärtäminen on luonteeltaan nimenomaan yhteyksissä ymmärtämistä. Tästä syystä on tiedostettava, että jokainen filosofi puhuu omalla kielellään ja käsitteillään ja muutenkin omalla tavallaan. Jokainen on myös sidoksissa omaan taustaansa ja aikakauteensa. Siksi yksittäiset asiat on aina sijoitettava yhteyksiinsä. Sillä tavalla edeten on kuitenkin mahdollista hankkia arvokasta ja perimmäistäkin tietoa. (Fenomenologisessa filosofiassa tätä ainutlaatuisen henkilön ja ainutkertaisen historiallisen tilanteen tiedostamista ja näiden seikkojen vaikutuksen poissulkevaa metodia kutsutaan asian tai ilmiön varsinaisen olemuksen näkemiseksi.)

Olen suorittanut filosofian tohtorin oppiarvon. Silti tunnen vain hyvin kapean osan filosofiasta ja vieläpä pääasiassa pelkästään jostain tai joistakin tietyistä filosofian suuntauksista ja niihin liittyvistä ajatteluperinteistä. Filosofiasta kokonaisuudessa tiedän melko vähän. Älkää siis kysykö minulta, mitä kaikkea filosofia on. Tai kysykää vaan ja vastaan teille vastakysymyksellä ”mitä sinä ajattelet sen olevan”. Näin pääsemme ehkä hyvinkin hedelmälliseen filosofiseen dialogiin, joka lisää molempien ymmärrystä.

Kuvastakoon tämäkin tosiasia omasta tietämättömyydestäni sitä, että filosofisen ajattelun tie on kaikille avoin henkisen ja eettisen rikastumisen lähde. Kenelläkään ei ole mitään hävettävää siinä joukossa, joka suurimpiakin ajattelijoita myöten kutsuu itseään aloittelijaksi, joka on kaiken aikaa filosofiksi tulemisen vaiheessa matkalla, jonka päätepiste ei ole näköpiirissä. (Tämänkaltaisen ajatuksen on esittänyt mm. fenomenologisen filosofian perustajana pidetty Edmund Husserl.)