Kiusaamisesta puhuminen on syytä lopettaa kokonaan

Kiitos Hilkka Ahteen ja Timo Rädyn välisessä oikeudenkäynnissä annetun tuomion, voidaan siirtyä nykyisen rikoslain mukaiseen aikakauteen ja lopettaa kokonaan kiusaamisesta puhuminen. Räty ja kaksi muuta AKT:n vastuuhenkilöä tuomittiin pahoinpitelystä ja vammantuottamisesta. Ei siis
– kiusaamisesta,
– kiusoittelusta,
– huumorista, jota kohde ei vain ymmärtänyt harmittomaksi, tai
– kepposesta, jekusta, jyhnästä tai jäyhästä, mistä kohde ihan turhaan kiusaantui, joka oli vallan kiusallista kaikille

Olen aina ollut kiusaamisesta puhumista vastaan, koska koko käsite on harhaanjohtava. Kyse on koko ajan ollut yksiselitteisesti väkivallasta. Jotkut ovat toki puhuneetkin kaiken aikaa kouluväkivallasta ja työpaikkaväkivallasta. Mutta kiusaamisesta itsellensä brändin, aseman sekä leveän leivän ja toimeentulon kehittäneet ovat toisaalta pyrkineet jatkuvasti laventamaan kiusaamisen alaa. Ensin ryhdyttiin puhumaan vain kouluissa tapahtuvasta väkivallasta ”kiusaamisena”, sen jälkeen käsite ulotettiin työpaikoilla tapahtuvaan väkivaltaan, joka olikin siis vain kiusaamista.

Katsotaanpa, mitä sivistyssanakirja kertoo kiusa-sanasta.

Harmillinen, närkästyttävä, ärsyttävä (tahallinen) teko tai asia, harmi, vaiva, riesa, haitta, vastus. esim. Tehdä kiusaa jollekulle. Tehdä jotakin jonkun kiusaksi. Olla ihmisten kiusana, kiusoina. Hellettä oli ihan kiusaksi asti. Raha ei tee kiusaa eli rahaa on riittävästi. Kiusa se on pienikin kiusa. Kiusalla, kiusallaan, kiusoilla, kiusoillaan eli tahallista kiusaa tehden, jonkun kiusaksi, kiusanpäiten, piruuttaan. Myöhästyä kiusallaan. Naapurien kiusalla. Jätti kiusoillaan portin auki. En kiusallanikaan tee sitä.

En siis kiusallanikaan ole koskaan suostunut vähättelemään väkivaltaa puhumalla siitä kiusaamisena. Onneksi ei sentään ole ryhdytty puhumaan katukiusaamisesta, kotikiusaamisesta, terä- tai ampuma-aseella toteutetuista vammoja tai kuoleman aiheuttaneesta kiusaamisesta, sodissa tapahtuvasta vihollisten kiusaamisesta kuoliaaksi, vanki- ja keskitysleireillä toteutetuista miljoonien ihmisuhrien kuolemaan johtaneista joukkokiusaamisista, tai muusta sellaisesta.

Kouluissa tehdyistä joukkomurhistakaan ei sentään ole puhuttu kiusaamisen muotona, vaikka se olisikin yhtä johdonmukaista kuin se, että muutakin kouluissa tapahtuvaa väkivaltaa kutsutaan kiusaamiseksi. On muuten metkaa, että sama teko kadulla tai kotona tehtynä on yksiselitteisesti väkivaltarikos, mutta koulussa tehtynä se on mukamas joku muu lievempi ilmiö.

Niin kauan kuin kiusaaminen käsitettiin puhtaasti henkisen väkivallan muotona, saatoin asian vielä ymmärtää jotenkuten, vaikken käsitettä silloinkaan hyväksynyt. Mutta sen jälkeen, kun alettiin puhua fyysisestä kiusaamisesta sekä lyömisestä ja potkimisestä kiusaamisen muotoina, putosin lopullisesti kärryiltä.

Joku minua viisaampi on joskus todennut, että kaikki väkivalta on henkistä, mutta osaan liittyy myös fyysinen ulottuvuus. Tarkoittaen siis sitä, että kaikki väkivalta vahingoittaa henkisesti sekä tekijäänsä että uhriansa ja siinä ohessa voi tapahtua myös fyysistä vahingoittumista joko toiselle tai molemmille. Tämän allekirjoitan sekä käytännön väkivaltatyöntekijänä että ilmiön tutkijana. Mutta mitään yhteyttä kiusaamiseen en osaa nähdä.

Kiusaamisesta puhuminen on minusta absurdia eli mieletöntä, järjetöntä, järjenvastaista, siis vastoin kaikkea yleistä ymmärrystä. Ja tätä nykyä – itse asiassa jo vuodesta 1995 (!) lähtien – vastoin oikeustajua. Jo vuonna 1995 muutettiin rikoslain 21. luvun 5 § muotoon:

Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Siitä lähtien henkinen väkivalta on kriminalisoitu eli tehty laissa rangaistavaksi rikokseksi. Ja kiusaamispuhe on sen kuin jatkunut ja vain lisääntynyt sen jälkeen.

Kiusaaminen on todellisuudessa henkistä pahoinpitelyä ja pahoinpitely – henkinen tai fyysinen – on yksi väkivallan muoto. Rikoslain 21. luku käsittelee henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia. Väkivaltarikosten lajit, joiden yksi muoto on henkinen väkivalta, ovat ainakin
– pahoinpitely
– törkeä pahoinpitely
– lievä pahoinpitely
– vaarantuottaminen
– heitteillepano
– pelastustoimen laiminlyönti

Tappeluun osallistuminenkin tulee mielestäni kyseeseen, koska siinä puhutaan hyökkäyksestä, ”johon useat ottavat osaa ja jossa joku surmataan tai jollekulle tahallaan aiheutetaan vaikea ruumiinvamma tai vakava sairaus”. Siis itse asiassa koulukiusaamisessa, joka on määritelty nimenomaan joukkoilmiöksi, onkin kyse rikoslain 21. luvun 12 §:n mukaisesta tappeluun osallistumisesta. Edellyttäen, että kohde sairastuu psyykkisesti vaikea-asteisesti. Ja näinhän tapahtuu loppujen lopuksi varsin usein. Osa joutuu pitkäaikaiseen psykologiseen tai psykiatriseen hoitoon, osa psykiatriseen sairaalahoitoon ja jotkut tekevät jopa itsemurhan, kun eivät koe heille aiheutetusta psyykkisestä kärsimyksestä muuta ulospääsyä. Lopuistakin moni ei toivu heille aiheutetusta traumasta koskaan kokonaan, vaan se vaikeuttaa heidän loppuelämäänsä tavalla tai toisella.

Mielestäni oli erityisen mielenkiintoista, että Ahde-Räty-tapauksessa väkivallantekijät tuomittiin myös vammantuottamuksesta. Tästä voisi päätellä, että henkisen väkivallan muotoja voivat olla edellä mainittujen lisäksi myös
– kuolemantuottamus
– törkeä kuolemantuottamus
– vammantuottamus
– törkeä vammantuottamus

Jos olen siis tulkinnut ja ymmärtänyt oikein rikoslain 21. luvun henkiseen väkivaltaan soveltamisen ulkopuolelle jää siis vain tappo, murha, surma ja lapsensurma.

Jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan tulevia tuomiota ja niissä esiintyviä rikosnimikkeitä. Ja malttamattomana odotan ennen kaikkea kiusaamispuheen loppumista. Toivon siis, että puhutaan asioista sellaisina, mitä ne todellisuudessa ovat ilman, että kaunistellaan, vähätellään tai vääristellään niitä kokonaan joksikin muuksi lievemmältä haiskahtavaksi.

6 kommenttia

Kategoria(t): henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, Henkinen väkivalta, Itsemurha, Joukkomurha, keskitysleiri, kiusaaminen, koulukiusaaminen, kouluväkivalta, kuolemantuottamus, lyöminen, potkiminen, psykiatrinen hoito, psykiatrinen sairaalahoito, psyykkinen kärsimys, psyykkinen sairaus, Rikoslaki, rikoslaki 21 luku, trauma, työpaikkakiusaaminen, työpaikkaväkivalta, vammantuottaminen, vankileiri, Väkivalta, Väkivaltarikos

6 responses to “Kiusaamisesta puhuminen on syytä lopettaa kokonaan

  1. Keskustelun ja käsitteiden muutos ei paljoa etene täällä kouluväkivallan vastaisessa ruohonjuuritason työssäkään. On olemassa yksi ryhmä, jonka kautta muutos voisi tapahtua nopeasti: nuorison ihailemat julkkikset. Sitä kautta sanoma voisi mennä perille. Poliittisen korrektiuden ja yleisen hyssyttelyn hallitessa virallista keskustelua, moista rohkeutta keskustelun muutokseen on kaiketi turha odottaa ns. virallisilta tahoilta.

    Kiusaaminen-sanasta ei valitettavasti voida kokonaan luopua:

    http://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2013/03/en-voi-vastustaa-janssonin-kiusaamista.html

    ”Sanat kiusaus ja kiusaaminen säilyvät kielessä vielä pitkään (ikuisesti ?) kouluväkivallan synonyymeinä. Kun ihmiset etsivät tietoa tai apua, he syöttävät Googleen hakusanaksi koulukiusaaminen. Siksi näitä sanoja ei voi kokonaan poistaa käytöstä. Muuten hakutuloksissa näkyisivät vain vähätteleviä sanoja käyttävien kirjoittajien tekstit.”

    • Kiitos kommentista. Luin tuon linkkaamasi blogin ja siihen liittyvän keskusteluketjun, josta ymmärsin, että olet kuitenkin samaa mieltä sekä Tero Haapalan, mainitun bloggaajan että minun kanssani…
      Vaikka jostain asian todellista luonnetta vastaamattomasta ja vääristelevästä käsitteestä eroon pääseminen voikin ottaa aikansa, on juuri nyt oikea aika aloittaa, kun tuomioistuin on antanut käänteentekevän päätöksen, jossa ”kiusaamista” kutsutaan siksi, mitä se on eli henkiseksi pahoinpitelyksi. Itse käsite oli kuitenkin vain yksi pointti kirjoituksessani, tärkeämpänä pidin huomion kiinnittämistä siihen, miten laajalti henkisestä väkivallasta voidaan antaa jopa rikostuomioita. Ja ennen kaikkea tahdoin kiinnittää huomiota siihen, miten tuhoisaa henkinen väkivalta voi olla.
      Mitä Kiva Koulu -ohjelmaan tulee, olemme ruohonjuuritason työssämme kulkeneet aloittamassa todellista väkivallan ehkäisytyötä ja väkivallattomuuskasvatusta lukemattomissa kouluissa, joissa väkivalta ei ole millään tavoin vähentynyt kivana olemiseen suunnatuista suurista resurssipanostuksista huolimatta.

      • Ja olen täysin samaa mieltä kanssasi, että yhä useamman nuorten idolin tulisi osallistua koulu-, katu- ym. väkivallan ehkäisytyöhön. Onhan moni toki jo osallistunut Duudsoneita myöten. Mutta valitettavasti niitäkin erittäin tunnettuja ja arvostettuja julkkiksia on (mieleen tulee eräskin laulaja), jotka suorastaan röyhistelevät omilla väkivallanteoillaan.

  2. Koulukiusaamisen "uhri"

    Se on hienoa, että termi tarkentuu, mutta konkreettisesti tässä tapahuu kaksi asiaa. Toiminta (kutsui sitä kiusaamiseksi taikka väkivallaksi) jää samaksi, sitä ei tässä yritetä muuttaa muulla kuin muuttamalla se rikolliseksi (eli antamalla rangaistuksen, joka on jo väkivaltainen teko itsesään) ja (julkkisten osallistumisella eli) painostuksella. Myös, että nuoret tulevat pelkäämään enenevissä määrin puhua millainen olo heillä on ja mitävarten se heillä on.

    Se että muutetaan osa tavoista rangaistaviksi millä lapsi tai aikuinen voi osoittaa että ahdistaa, että elämässä ja/tai lähiympäristössä on jotain vialla ei varsinaisesti auta. Kun sanoja ei osaa käyttää ja ahdistuksessaan toista kiusaa niin mielestäni ei silloin pitäisi antaa vielä lisää ahdistusta ja sanoa että ”yhteiskunta ei hyväksy toimintaasi, joten saat rangaistuksen”. Se ei auta ketään siinä tilanteessa eikä sen ympärillä.

    Se että käsitettä kiusaaminen ja ”kiusottelu” käytetään liian keveästi ei ole hyvästä. Mutta pitäisiköhän kiusaavalta ihmiseltä selvittää että miksi hän käsittää asian niinkin kevyeksi, onhan kyse yhä toisen ihmisen elämänlaadun alentamisesta tahallaan. Mutta se että lähdetään samantien oman kostonhalun tai muiden tunteiden vallassa sanomaan että niitä ihmisiä kuuluu rangaista, ei mielestäni ole oikeutettua. Jos ihmisellä on huono olla niin lähdemmekö silloin hakkaamaan heitä hyvään oloon? Mielestäni tämä tekee tuomionantajista kiusaajia.

    Pitäisiköhän meidän auttaa kanssaihmisiä sen sijaan että tuomitsisimme heidät ensimmäisenä aatoksenamme? Vai onko siitä tullut liian vaikeaa ja monisyistä? Onko osa kansasta ansainneet paikkansa yhteiskunnan alimpina ja heidän huonoutensa sulkee heidät avulta? Mitäköhän se kertoo meistä jos emme halua antaa apua jos sitä pitääkin antaa enemmän kuin aluksi ajattelimme?

    • Kiitos kommentistasi. En yleensä tarkastele väkivaltaa tai muitakaan ilmiöitä rikoslain tai muiden lakien, normien, yhteiskunnallisten arvostusten tai vastaavien kannalta. Tässä aukeni kuitenkin otollinen tilaisuus kiinnittää huomiota kiusaamis-käsitteen absurdiuteen. Itseäni kiinnostaa kuitenkin nimenomaan epätäydellisten ihmisten, jota kaikki olemme, auttaminen suuntautumaan hyvään elämään. Jota se voi olla vain niin, että me kaikki pyrimme edistämään toistemme ja meidän kaikkien yhteistä hyvää. Siis jotain sellaista, joka ei ole vain ehdottoman väkivallatonta, vaan myös ehdottoman arvokasta ja hyvää kaikkien kannalta. Kaikilla meillä on mahdollisuus tähän ja se on myös meidän kaikkien velvollisuus ihmisinä.
      En siis todellakaan ole lakihenkinen. Eettisyyden, ihmisten henkisen hyvinvoinnin sekä siitä seuraavan kokonaisvaltaisen onnellisuuden kokemuksen näkökulmasta, olen valmis jopa kyseenalaistamassa erilaisia nykyisiä normeja ja lakeja. Eettisyyden tulisi kulkea kaiken edellä.
      Olen myös kaikkien ihmisten puolella, sekä vakivallan tekijöiden ettö uhrien. Me kaikki tarvitsemme toisten ihmisten apua selvitööksemme tästä elämän haasteesta ja kaikesta, jota se on antanut kannettavaksemme…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s