Henkinen pahoinpitely on rikos

Rikoslain 21 luku koskee Henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia. Tällaisia ovat tappo, murha, surma, lapsensurma, pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, lievä pahoinpitely, kuolemantuottamus, törkeä kuolemantuottamus, vammantuottamus, törkeä vammantuottamus, tappeluun osallistuminen, vaaran aiheuttaminen, heitteillepano ja pelastustoimen laiminlyönti.

Pahoinpitelyä koskevassa 5 §:ssä todetaan:

Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Pykälän alussa todetaan siis, että pahoinpitelyssä voidaan käyttää tai olla käyttämättä ruumiillista väkivaltaa. Keskeistä pahoinpitelyn kriteerien täyttymisen arvioinnissa onkin se, onko kyse toiminnasta, joka vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa (toimittaja Peppiina Ahokas) rikosoikeuden professori Terttu Utriainen arvioi, että henkinen pahoinpitely (eli psyykkinen väkivalta tai kiusaaminen) voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön, jos toiminta vahingoittaa ihmisen henkistä terveyttä. Olennaista on myös, että tekijällä on tahallinen pyrkimys vahingoittaa toisen terveyttä.

Henkinen väkivalta, kuten eristäminen, sivuuttaminen tai ihmisarvon loukkaaminen, voi tietyissä tapauksissa olla lain tarkoittama henkinen pahoinpitely. Utriaisen mukaan henkisessä pahoinpitelyssä pyritään musertamaan uhrin ihmisarvo, itsekunnioitus tai omanarvontunto. Tämä voi ajaa ihmisen masennukseen tai muihin henkisiin sairauksiin.

Henkisestä – tai paremminkin psyykkisestä – väkivallasta on olemassa erittäin vähän oikeuskäytäntöä. Vaikka oikeuskäsittelyjä on vähän, on psyykkisen väkivallan määrä kaiketi moninkertaista fyysiseen verrattuna. Psyykkinen väkivalta, kiusaaminen, kaltoinkohtelu tai pahoinpitely voi pahimmillaan ajaa sen uhriksi joutuvan jopa itsemurhaan. Tai joukkomurhiin, jossa psyykkisen pahoinpitelyn uhriksi aikanaan joutunut ihminen kostaa muille, usein täysin sivullisille ja viattomille ihmisille kokemansa kärsimyksen. Samalla hän joko murhaa itsensä, jolloin puhutaan laajennetusta itsemurhasta, tai joutuu (pääsee?) vankilaan ja/tai psykiatriseen hoitoon.

Olisiko esimerkiksi kouluissa, muissa oppilaitoksissa ja kauppakeskuksissa tapahtuneita joukkomurhia voitu estää puuttumalla niiden tekijöihin kohdistuneisiin psyykkisiin pahoinpitelyihin hyvissä ajoin oikeustoimin? Uskon, että olisi. On turha väittää – kuten Utriainen HS:n haastattelussa toteaa – että psyykkistä pahoinpitelyä on vaikea näyttää toteen. Eri asia on, kuka on niin rohkea, että ryhtyy puolustamaan pahoinpitelyn uhria. Käsittääkseni jopa rikoslaki velvoittaa puuttumaan kohtaamaansa pitkään jatkuvaan ja vakavaan kiusaamiseen eli pahoinpitelemiseen. Rikoslain 21 luvun 15 §:ssä todetaan:

Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Eikö meillä kaikilla ole siis jopa rangaistuksen uhalla velvollisuus olla kääntämättä selkäämme uhrille, vaan päänvastoin asetuttava puolustamaan tätä ja autettava häntä hakemaan apua tilanteeseensa?! Tai jollei tämä pykälä nykyisellään ole jostain juridisista kiemuroista johtuen psyykkisiin pahoinpitelyihin soveltuva, on lainsäädäntöä tältä osin muutettava. Toisaalta kaikkien lähimmäistemme ja kanssaihmistemme ihmisarvon puolustaminen kaikin käytettävissä olevin keinoin on ilman rangaistuksen uhkaakin eettinen perusvelvollisuutemme ihmisinä.

Toivottavasti Hilkka Ahteen tapaus, jonka yhteydessä ainakin itse näen ensimmäistä kertaa julkisuudessa puhuttavan psyykkisestä pahoinpitelystä, avaa keskustelua ilmiön vakavuudesta ja myös siihen puuttumisen mahdollisuuksista sekä velvollisuudesta. Toivonkin runsasta määrää oikeuskäsittelyjä ja niihin liittyviä aloitteita kaikkialta, missä psyykkistä pahoinpitelyä esiintyy ja kaikilta niiltä, jotka ovat joko sen kohteena tai todistajana. Tämä vaatii siviilirohkeutta, mutta ennen kaikkea tinkimätöntä tahtoa puolustaa omia ja kaikkien muiden ihmisoikeuksia. Peräänkuulutan siis meiltä kaikilta eettistä asennetta ja sen mukaista toimintaa.

Mainokset

18 kommenttia

Kategoria(t): Eettinen, Eettinen asenne, Eettinen toiminta, Eettisyys, Henkinen pahoinpitely, Henkinen väkivalta, Ihmisarvo, Ihmisoikeus, Itsemurha, Joukkomurha, kiusaaminen, koulumurha, Laajennettu itsemurha, masennus, pahoinpitely, Psyykkinen pahoinpitely, Psyykkinen väkivalta, Rikos, Rikoslaki, Väkivaltarikos

18 responses to “Henkinen pahoinpitely on rikos

  1. Kapu

    Kiitos kun nostit tämän vakavan kysymyksen esiin. Prof.Utriaisen kannanotto liittyy erityisesti maan suurimmassa herätysliikkeessä vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyvään väkivaltaan ja painostukseen, joka kohdistuu liikkeen omiin jäseniin.Vanhoillislestadiolaisuudessa suurin pelko ei ole ihmisen oma heikkous eikä synti, vaan joutuminen toisten uskovaisten ahdistamaksi ns. “sielunhoidolla”.
    Lisätietoa esim. tästä:

    http://freepathways.wordpress.com/2011/10/24/vakivalta-voi-tuhota/

  2. Kiitos kommentistasi ja linkistä! Piilossa olevaa psyykkistä pahoinpitelyä on yllättävilläkin tahoilla ja vieläpä erittäin laajassa määrin. On tärkeää, että näitä ilmiöitä tehdään julkiseksi ja näkyväksi. Usein se edellyttää joltain ihmiseltä poikkeuksellista rohkeutta ja itsensä laittamista likoon. Meidän kaikkien eettisenä velvollisuutena on sen jälkeen ryhtyä myös tekemään asioille kaikki voitavamme!

  3. Kari Lähdesmäki

    Kiitoksia asian esille ottamisesta. Tuntuu myös siltä, että mitä isompi ja hierarkisempi organisaatio on niin sitäkin vaikeampaa on saada tätä psyykkiseen pahoinpitelyyn liittyvää ongelmaa nostettua esille. Kuten palautteista voi todeta, että vaaditaan rohkeutta laittaa itsensä likoon ja ottaa asia esille siinäkin tapauksessa, että pahimmoilleen voi menettää työpaikkansa. Mutta uskoisin, että nyt kun asia on tietyllä tavalla saanut ”kasvot” (H Ahde) tulee noita pahoinpitelytapauksia lisää esille.

  4. MAASSAMME ON PARI ERITTÄIN RÄIKEÄÄ LAKIPYKÄLÄPUUTETTA:

    A) Meillä yhteisöjä ei aseteta vastuuseen niistä arvoista, uskomuksist a, traumoista, tavoista ja toimintamalleista, yms., jotka todistettavasti nähdään vaikuttaneen rikoksesta syytetyn henkilön ajautumiseen rikolliseen toimintaansa.

    Maassamme yhteisöille ei anneta muistutuksia, eikä varoituksia – saatikka että tätä ehdotustani kukaan uskaltaisi ihan oikeasti edes hiukkaakaan suuremmalla vakavuudella lähteä edes kuvittelemaan, sillä ehdotan yhteisöille ja yksilöille vähintään sakkorangaistusta pedagogisesta vastuuttomuudesta, sekä kasvatustieteellisestä osaamattomuudesta, jonka seurauksena yksilö ja/tai yhteisö omia vääristyneitä arvojaan siirtämällä leipoo jostakusta siihen kuuluvasta jäsenestään kieromman yksilön, kuin mihin solmuun on nykyvempaimilla edes tippaleipiä mahdotona saada.

    Annamme yhteisöjemme täysin ilman minkäänlaista rangaistusvelvollisuutta kohdella meitä tavoin, joilla tulemme opetetuiksi itsemme häpeämiseen, sekä uskoon, ettei meitä kukaan täällä muka rakasta. Ja vaikka rakastaisi, niin ei ainakaan mikäli paljastamme kenellekään olevamme todellisuudessa heikkoja ihmisiä, jotka kaipaavat toisiltaan huomiota ja läheisyyttä. Pahimmassa tapauksessa viattomana syntyvästä lapsesta saatta kasvaa joissakin yhteisöissä – siinä harjoitetun kohtelun ja muun vaikutuksesta ihminen, joka lopulta kykenee jopa murhaan tai pahempaankin.

    Miten jonkun päähän on edes voinut pulpahtaa mitään niin sokeaa sääntöä – ja onnistuen vieläpä saamaan tuon ”niin maar saatanan hyvän ideansa” ihan KOKO RANGAISTUSPOLITIIKKAMME JA RIKOSOIKEUSLAKIMME SELVÄSTIKIN KYSEENALAISTAMATTOMAKSI POHJA-AATTEEKSI oleva ainoa joka siitä joutuu kantamaan vastuunsa on yksilö itse? eikö sillä että alkaisimme vastuuttaa myös äärirasistiksi ja itsekkääksi kasvaneen hippienhakkaajan ympäristöä niistä rikoksentekijälle opetetuista ajatuksista, aatteista, uskomuksista ja arvoista, jotka rikoksen tekemiseen ovat hänet johtaneet, saataisi paljon enemmän hyvää aikaiseksi kuin sillä, että hylkäämme usein myös pähderiippuvuudestakin kärsivät rikoksentekijäyksilömme ristiriitaiseen tilanteeseen ratkaisemaan yksin ulkokultainen vastuuparadoksi, jonka toisella puolella yhteiskuntamme vastuuttaa ihmisen syylliseksi rikoksensa ohessa, myös siitä kaikesta, joka hänet tuohon vahingolliseen käytökseensä pikkuhiljaa lapsuudestaan alkaen oli yhteisönsä toteuttamana pakkosyöttömanipulaationa ajanut ja ohjastanut – ja toisella puolella AA ja psykiatrinen hoito, jossa ystävälliset ihmiset yrittävät kaikessa lähimmäisenrakkaudessaan uskotella: ”et ole vastuussa siitä että olet sairas, olet vastuussa siitä että paranet” > jokainen vähääkään maalaisjärkeä omaava ihminen tietää tuon jälkimmäisen tahon olevan se joka on oikeassa. Mikä siis jää ensimmäisen tehtäväksi? Johtaa harhaan vai? Kuulostaa aivan liian Hitlerinuskoiselta hapatukselta nykymaailmaan – saatikka nyky-Suomeen, jossa meillä on vankeinhoito maailman huippuluokkaa. Jäljelle jäävät vaihtoehdot ovat täten siis joko auktoriteettiuskoisen kansamme niiailu aatteelle; ”No, näin nyt on tehty aina ennenkin, joten älä sinä tule tänne opettamaan isääsi nussimaan” – ja ellei se, niin sitten rikoksentorjunnassa olisi vakavan työhyvinvointiarvioinnin paikka, jotta sellaiset ilmiöt kuin: itsekkyys, laiskuus, liiallinen mukavuudenhalu, sekä liiallisen auktoriteettipelon sekoittuminen rakkauden- ja välittämisen pelkoon > poliisi kiertää kouluissa puhumassa kiusaamisen vastaista manifestiaan ja näyttää selvästi uskovankin siihen mitä yhteisöllisestä vastuustaan puhuu -> todellisessa arvotoiminnassa se ei kuitenkaan rangaistuspolitiikan puolella sitä enää todenna jonka seurauksena jonakin päivänä sille kiusatulle, joka myöhemmin traumoistaan johtuen alkoholisoitui, ajautui sekakäyttäjäksi ja päätyi lopulta vankilaan, paljastuukin siellä että se lähipoliisin koulukiusaamisvalistus olikin vain joulupukkiin verrattava kusetuskeikka. Niin, että; kuka se todellinen kiusaajamme oikein onkaan?
    +
    B) Meillä ei ole minkäänlaista rangaistuskäytäntöä siihen miten ihminen itseään kohtelee:
    puolet kansastamme jollei ylikin istuis nyt vankilassa, jos itseään kohtaan toteutettavat ihmisoikeusrikokset olisi aivan yhtä rangaistavia tekoja kuin ketä tahansa muuta ihmistä kohtaankin on… mun päähän kun ei vaan yksinkertaisesti mahdu se, että miksi helvetissä täällä saa itseään kohdella ihan miten sattuu, mutta muita täytyy hyssytellä ja niiailla kuin mikäkin Tuhkimo? Kyllä se on tekona ihan sama kuitenkin, että viillätkö sä itseäsi vaiko naapurin Anna-Maijaa – ihan yhtälailla siinä ihmistä satutetaan. Lopputulos kuitenkin on ihan täysin yks yhteen ihmiselle koituvien vahinkojen näkökulmasta, joten miksi hitossa rangaistuspolitiikkamme toteuttamat arvot eivät sitä todellakaan ole ?!? Miksi sille on annettu vallankahvaan sitoutunut valta ja oikeus kouluttaa meidät kansalaiset uskomaan sokeasti siihen, että kaikki muut ihmiset ovat arvokkaampia, kuin me itse?

    Itsensä kaltoinkohtelu tulisi ja olisi mahdollista osoittaa vastuulliseksi rikollisuudestaan täysin samoin kuin muutkin rikokset: todistajilla ja todistusaineistolla. Jo se että lapsesta saakka opittais että on ihan yhtä suuri rikos kohdella huonosti itseään kuin ketä tahansa muutakin, saattais tehdä meidän mielenterveystilanteelle pelkkää hyvää. Ajoin joskus parikymppisenä kolarin josta sain sakot liikenteen vaarantamisesta. Kyllä ne sakot ois opettanu mua ihan eri tavalla kun siinä ois ollu lisä myös oman itseni suojelemattomuudesta. Mieluummin mä oisin maksanut sakkoja itseni väärinkohtelusta myös niiden ylinopeussakkojen kohdalla joista en koskaan mitään oppinut. Mutta poliisin tuima puhuttelu siitä kuinka oon niin arvokas etten saa asettaa itseäni vaaraan ajamalla liian lujaa ja sakkolappu siihen päälle, oisivat voineet poikia mun itsetunnolle tervettä mammonaa. Oikeesti!

    Kuulostaa ensilukemalta ehkä naurettavalta – mutta mitä jos tää oikeasti toimisikin ?

    • Mielenkiintoisia ja harkitsemisen arvoisia ehdotuksia. Tosin en kovinkaan paljon usko rangaistusten voimaan, mutta voihan niilläkin olla merkityksensä osana kokonaisuutta. Yksi liikahdus kohdassa A) esittämääsi suuntaan oli hiljattain tehty ehdotus perheyhteisön eli vanhempien rankaisemisesta siitä, jos lapsi laiminlyö koulunkäyntiään. En tiedä, onko asia vielä vireilla, mutta ainakin se sai paljon vastustusta…

  5. Liisa

    Työpaikkakiusattuna olen lähtenyt taistelemaan vastaan enkä ole alistunut ison (työ)yhteisön harjoittamalla henkiselle väkivallalle. Vaikkakin olen joutunut irtisanotuksi niin periksi en ole antanut vaan taistellut sen minkä olen voinut yksin jätettynä, ei siis tukijoukkoja apuna. Se on äärimmäisen rankkaa nyt mennään jo kolmatta vuotta sitä taistelua. Oikeusteitse en vielä ole mennyt peräämään oikeuksiani.
    Yleisesti sanoisin henkisestä väkivallasta, että sen taustalla toimii narsisti. Narsisti johdattaa harhaan; puhuu toista ja tekee toista. Narsisti on valepositiivinen negatiivisuuden lähettiläs. Narsistin henkinen kasvu ihmisenä on hyvin keskeneräistä ja hän pyrkii sitä välttämään. Se toisi hänet vastatusten totuutensa kanssa jota hän ylpeydessään ei kestä.

    • Kiitos kommentista. Valitettavasti henkistä (tai paremminkin psyykkistä) väkivaltaa harjoittaa moni muukin kuin narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen. Mutta olet täysin oikeassa siinä, että narsistin harjoittama psyykkinen väkivalta aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa sitä kokemaan joutuvan ihmisen koko persoonalle.

  6. eila

    Olen miettinyt monia vuosia kuinka saataisiin kriminalisoitua psyykkinen väkivalta. Tämä väkivallan muoto on julmempaa kuin fyysinen ja harjoittajina on monesti narsistit, näin kävi poikani perheessä ja lopputulema on tragedia josta kukaan ei selviä voittajana, tekijä pääsi hengestään mutta uhri istuu pitkää kakkua, oikeudessa ei otettu mitenkään huomioon narsisti- puolison väkivallan tekoja. Tälläisen ihmisen julmuus on vertaansa vailla tässä yhteiskunnassa ja on lähes mahdoton näyttää toteen koska narsismiin kuuluu erittäin hyvät sosiaaliset taidot he pystyvät jymäyttämään viranomaisetkin, heidän pitäisi olla kuitenkin ammattilaisia ja tunnistaa tälläiset persoonallisuushäiriöt. Uhreja ovat usein hyväuskoiset ja lämminsydämelliset ihmiset.

    • Olet ihan oikeassa sanoessasi ”Uhreja ovat usein hyväuskoiset ja lämminsydämelliset ihmiset” eli parhaimmat meistä. Mitään patenttiratkaisua ei valitettavasti ole olemassa eikä muuta toivoa kuin, että inhimillisyys lopulta voittaa kaikki tällaiset ilmiöt. Ainakaan itse en suostu uskomaan, että narsistiksi tuleminen olisi kenellekään kohtalonomaisesti määrättyä, vaan että voimme kaikki omalla pienellä myönteisellä panoksellamme vaikuttaa siihen, aiheuttaako yhteiskuntamme narsimia keskuuteemme vai eikö…

  7. Steven T.

    Olen tapauksiin perehtynyt yksityinen rikostutkija, toivon lisää julkista keskustelua jotta saadaan oikeuslaitos heräämään ongelman edessä.

    • Toivokaamme sitä. Ilokseni – ja yllätyksekseni – olen huomannut, että tämä on tähänastisista blogikirjoituksistani kaikkein luetuin. Aiheesta voisi kuitenkin keskustella paljon laajemminkin. Ja nimenomaan käyttäen ilmiöstä sen todellista olemusta kuvaavia käsitteitä. Yrittäkäämme käynnistellä sitä kaikin mahdollisin tavoin. Psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti kirjoitti aiheesta erinomaisen Vieraskynä-puheenvuoron Hesarissa juuri tänään 11.8.2014. Vaikka aiheena oli kouluissa tapahtuva väkivalta, jonka hän rinnasti kidutukseen, voidaan ajatusta soveltaa muunkinlaisiin henkisiin pahoinpitelyihin.

    • Nina

      Aihetta olisi. Miten saisi viisaita filosofeja ja sosiaalipsykologeja ja lastenpsykiatreja ja tavan kansalaisia enemmän mediaan? Tietoa ja sanoitusta nykymenosta olisi kyllä tarjolla. Aivopesumedialla näyttää olevan sensuuri, koska käsinkosketeltavat epäkohdat vaiennetaan mediassa huolella, vain sivulausetasolle.

      Niinkin järkkyasiassa kuin lapsisurmassa iso huoli oli siitä että rikkoiko sosjohtaja vaitioloa, joka toki tärkeä sinänä, mutta eikö huolen olisi pitänyt jo aikapäivää siten keskittyä sote sisältöihin ja osaamisen ja resurssien riittävyyden ehdottomaan vahvistamiseen jatkuvan vähentämisen sijasta, sekä yhteiskuntamme todelliseen tilaan? Tavallisten ihmisten ahdinkoon ja siihen miten ihmisten toimeentuloa ja pärjäämistä röyhkeästi liioitellaan mediassa. Esim työpaikkakiusaamiset ja muut kohtuuttomat työelämä-vaatimukset ylihinnoitellun ruoka ja asumiskustannusten lisäksi aiheuttaa niin vakavia stressi ym häiriöitä ja kaltoinkohtelua (laiminlyöntiä), että kaikenlaiset elämänvalmennuszemppaajat on lähinnä julma vitsi. Inhimillisten perustarpeiden huomiointi ja asiallinen kohtelu ei ole ollenkaan päivänselviä asioita olleet enää pitkään aikaan päättäjä-, työnantaja tai johtajatasollakaan. MITEN mediatilaa näille asioille saisi ? On monta syytä, miksi asioita ei voi taistella siinä hetkessä kun ne on itsellä käsillä. Jälkikäteen kukaan ei ole kiinnostunut, kun kohteeksi joutunut tai todistaja on voimaantunut tai päässyt turvaan. KANNATAN oikeasti viisaiden ihmisten puheenvuoroja julkisuuteen!

  8. Helmi Tammi

    Valitettavasti narsismi vaikuttaa olevan yleistyvä ilmiö. On ällisyttävää, miten tällainen narsistinen henkilö saa luotua itselleen edullisen vaikutelman. Hän puhuu mustan valkoiseksi vedoten toiseen osapuoleen hyvin taitavasti. Hän käyttää kaksoissidosviestintää. http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/pia-kaulio/__new_page_-171272/. Voiko normaali ihminen (mukaanlukien viranomaiset: sos. ja terv. viranomaiset ja poliisi) saada narsistia napattua kiinni ja saamaan hänet vastuuseen hirvittävistä teoistaan? Jos joku kertoo sinulle joutuneensa henkisen pahoinpitelyn kohteeksi, usko häntä.

    • Kiitos arvokkaasta huomiostasi. Toivon todella, että tätä lakipykälää aletaan soveltaa myös narsismiin liittyviin henkisiin pahoinpitelyihin. Myös silloin, kun henkilön voidaan katsoa sairastavan narsistista persoonallisuushäiriötä, voi olla hyvä pysäyttää hänet lain mahdollistamin keinoin. Se voi tehostaa hoitoon hakeutumista ja toisaalta tuomioistuin voisi ehkä asettaa hoidon jopa ehdoksi osana tuomiotaan.

  9. Hienoa lukea tällaista uhreista syvästi välittävää tekstiä — ja tarkoitan niin itse postausta kuin kommenttejakin (peukutan esim. Steven T:tä!). Aivan tuossa edellä nostettiin esiin persoonallisuushäiriöt, jotka totta tosiaan ovat usein tämän vaarallisen sosiaalisen dynamiikan taustalla! Kun muitakin taustatekijöitä esiintyy, voitaneenkin luonnehtia, että jokainen psykopaatti/narsisti on aina pahoinpitelijä/kiusaaja — mutta että kaikki pahoinpitelijät/kiusaajat eivät kuitenkaan ole psykopaatteja/narsisteja. Olen sattumoisin käsitellyt näitä aiheita molemmissa uudehkon kirjablogini postauksissa (Pahan voitto hyvästä ja Toiseudesta minuuteen); tervetuloa myös Slow Readiin lukemaan ja jatkamaan keskustelua, jos kaunokirjallinen tulokulma vain kiinnostaa!

  10. Marja

    Mihin luokkaan laitetaan entisen puolison tekemä kiusaaminen mitä on tapahtunut vuosikausia eron jälkeen? Semmoinen missä maksetaan elarit kuun viimeisenä päivänä, ettei tule mitään seuraamuksia. Viivytellään muidenkin pakollisten maksujen maksamisessa ent. puolisolle, että vihdoin ja viimein ent. puolisolle tulee maksuhäiriöitä yms. Tehdään hankalaa yhteisen lapsen kasvattamisesta yms… Onko tälle mitään rikosnimikettä???
    Nimimerkillä jo aivan tarpeekseen saanut

    • Kiitos kysymyksestäsi. En ole mikään käytännön lainkäytön asiantuntija, kuten poliisi, syyttäjä tai asianajaja, joten en valitettavasti osaa sanoa, löytyisikö tuohon jotain rikosnimikettä. Henkisen väkivallan tyyppiseltähän toiminta vaikuttaa, muttei välttämä tulkittaisi sellaiseksi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s