Viha on krooninen sairaus, joka vaatii psykiatrista hoitoa. Tähän johtopäätökseen voidaan päätyä Tampereen yliopiston psykologian professori Martti Tuomiston haastattelun perusteella, jonka luin Aikalainen-lehdestä. Haastattelussa käsiteltiin Tuomiston yhdessä Lauri Parkkisen kanssa julkaisemaa kirjaa Lauri Parkkinen ja Martti T. Tuomisto: Viha, vihaisuus, hyvinvointi ja terveys: Vihaisuuden merkitys, arviointi, diagnostiikka ja hoito. Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos 2011.
Olen pitkään ollut sitä mieltä, että viha on krooninen tila, jota ei pidä sekoittaa suuttumuksen tunteeseen tai lyhyen ajan kestävään vihastumiseen. Viha estää ihmistä pääsemään yhteyteen koko siihen tunnekirjoon, jonka ihminen voi laajimmillaan kokea. Lopulta viha estää kokonaan kokemasta tunteita, ihmisestä tulee tunnetaidoton tai jopa tunnekuollut. Samoin käy arvojen. Vihan vallassa oleva ihminen ei näe itsessään eikä maailmassa kaikkea sitä hyvää ja arvokasta, joka meissä kaikissa on. Sen sijaan hänen arvomaailmansa kapeutuu yksipuoliseksi ja vääristyy negatiiviseksi.
Tuomiston mukaan viha on yhtä yleinen ongelma kuin masennus ja ahdistus, mutta sitä ei ole tutkittu läheskään niin paljon eikä varsinkaan hoidettu asianmukaisesti. Suomessakin käytetään hyvin usein täysin käsittämätöntä ja harhaanjohtavaa sanaparia ”positiivinen viha”, jota jonkun mukaan tulisi jopa rakastaa. Vihassa ei ole mitään positiivista tai rakastettavaa, vaan päinvastoin se tuhoaa ihmisen kyvyn kokea asioita myönteisesti sekä rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta. Viha on krooninen pitkäaikaissairaus, joka altistaa psyykkisen pahoinvoinnin lisäksi erilaisiin fyysisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin. Tuomistoa lainaten, viha on myrkyllisin sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvä emootio. Viha voi siis pahimmillaan johtaa sydäninfarktiin ja jopa tappaa siihen sairastuneen ihmisen. Tommy Hellsten puhui aikanaan ihmisen sairastumisesta vahvuuteen ja samalla tavalla voidaan siis perustellusti puhua ihmisen sairastumisesta vihaan. Molemmat vaativat asianmukaista pitkäaikaista psykoterapeuttista hoitoa. Psykoterapeuttien koulutuksessa on vihan hoito otettukin erityishuomion kohteeksi. Viha on Tuomiston mukaan valittu kohteeksi sen takia, että se antaa monipuolisemman kuvan ihmisen ongelmatiikasta kuin se, että sitä hoidettaisiin vain masennuksena, ahdistuksena tai muuna diagnosoituna mielenterveyshäiriönä.
Toistan siis vielä, että vihaa ei pidä rinnastaa suuttumukseen tai ”vihastumiseen”, joka on huono sana, koska se voi johtaa sekaannuksiin. Aggression ja suuttumuksen tunne ovat välttämättömiä voimia, jotta voisimme rakentaa maailmasta oikeudenmukaisempaa ja parempaa paikkaa elää. Suuttumus ja siihen perustuva ongelmien kohtaaminen rakentavassa ilmapiirissä luo myös pohjaa hyville ja kestäville ihmissuhteille. En siis puhuisi tässäkään yhteydessä ”rakentavasta riitelystä”, vaan mieluummin asioiden rakentavasta kohtaamisesta ja käsittelemisestä. Toistuva ja pitkäaikainen ongelmien piilottelu ja kieltäminen voi vähitellen johtaa katkeruuteen sekä tuhoavaan vihaan, joka ilmenee väkivaltana, itsetuhoisuutena tai molempina.
Kokonainen kansakuntakin voi sairastua vihaan. Tämän päivän Uudessa Suomessa kerrottiin ulkomaailmalle vihamielisestä perulaisesta heimosta, joka hyökkää väkivaltaisesti kaikkia heidän maillaan kulkevia ihmisiä vastaan. Viimeksi eräs toisen heimon edustaja, joka oli yrittänyt kahden vuosikymmenen ajan saada kontaktia heimoon, kuoli heidän ampumaan myrkkynuoleen. Suomeenkin rantautuneet koulu- ja kauppakeskusmurhat, parin viime vuoden aikana lisääntyneet paloittelusurmat, jälleen viime vuonna entisestäänkin lisääntyneet pahoinpitelyt, yleistynyt vihapuhe erilaisia kohtaan jne. Emme kai ole etenemässä samaan suuntaan kuin mainittu perulaisheimo? Ensimmäiseksi olisi vastatoimet aloitettava siitä, että vihalta riisuttaisiin kaikki myönteiset myytit ja alettaisiin puhua asioista avoimesti ja rehellisesti niiden todellisen luonteen mukaisesti.
timopurjoatnfg 
Anger is an acid that can do more harm to the vessel in which it is stored than to anything on which it is poured. -Mark Twain
Mutta se perulaisheimo saattaa olla olemassa vain tuon asenteen ansiosta. En väitä, pistän ehdolle.
Eikä ole varma että kysymyksessä on viha, vaan terve, opittu pelko ja puolustautumisreaktio. Noiden heimojen historia on murhetta: onko yksikään saanut jatkaa elämäntapaansa?
Kiitos kommentista! Aiheellisia pohdintoja. Perustin oman väittämäni erilaisille oletuksille sen perusteella, mitä heistä luin. Koska en ole kyseistä heimoa koskaan tavannut – enkä aio pyrkiä tapaamaankaan oletettavien seurausten pelossa – en voi kuin tehdä oletuksia heidän kansansa luonteesta ja maailmankuvasta.
Oma haaveeni olisi päästä joskus vielä tutkimaan tavalla tai toisella erilaisten luonnon kanssa sopusoinnussa eläneiden alkuperäisheimojen elämänfilosofioita. Uskon, että meillä nykyihmisillä olisi erittäin paljon opittavaa heidän kulttuureistaan, jotka olemme vallanhimoissamme tuhonneet.
Peruslaisheimo on fiksu, kun pitää puoliaan. Katso intiaanikulttuuria tänä päivänä. Katso Afrikan hienoja heimokulttuureita, jonne piti mennä lähetyssaarnajien höpöttämään. Saamelaiset… Esimerkkejä on… Kyllä, voisimme oppia. Viha voi olla myös voima, kunhan se ei jää päälle. Jos olisin aikoinaan osannut vihata lasteni isääni, kun hän jätti perheensä, olisin osannut paremmin pitää lasten puolta. Minä vain YMMÄRSIN JA YMMÄRSIN.
Puolensa pitäminen on ehdottomasti kannatettavaa. Samoin aggressio ja suuttumus erilaisten vääryyksien yhteydessä on välttämätöntä, jotta oikeudenmukaisuuden asiaa voidaan ajaa. Kyse on kuitenkin keinoista eli siitä, miten itseään puolustaa ja asioitaan ajaa. Väkivallan käyttö vahingoittaa aina myös tekijäänsä. Ja se, että säilöö vihaa itseensä vuosikausiksi ja vahvistaa sitä omilla ajatuksillaan, asenteillaan ja tunteillaan, aiheuttaa ihmisen sairastumisen ja ennen pitkää hänen ihmisyytensä tuhoutumisen. Ihminen voi tuhoutua joko psyykkisesti, fyysisesti tai kuolla kokonaan. Juuri tätä mainitut lääkäritkin ovat tutkineet. Viha on siis tuhoisa voima, mutta aggressio ja suuttumus ovat välttämättömiä voimia – mutta niidenkin käyttömuotoja kannattaa harkita tarkoin. Vihan vastakohta ei siis ole alistuminen ja kaiken ymmärtäminen ja hyväksyminen. .
Meille ihmisille voi olla vaikeaa määritellä tarkasti tunteitamme. Jotkut puhuvat vihan tunteesta, vaikka tarkoittavat suuttumusta tai jotakin vastaavaa, jonka avulla haetaan oikeudenmukaista käsittelyä johonkin tilanteeseen. Tunteiden opetteleminen ja niiden ilmaiseminen on taitolaji, jota tulee harjoitella.