Palkitaan arjen sankareita

Olin eilen Radio Novan Yöradion vieraana klo 22–24 🙂 Aiheena oli nuorten väkivaltaisuus ja väkivallattomuus. Kaikenlaisten esiintymisten jälkeen jään aina miettimään, mitä muuta olisin vielä voinut sanoa tai mitä olisin voinut sanoa paremmin. Koska puhuimme paljon musiikkikappaleiden aikana myös toimittaja Jalle Niemelän kanssa kahdestaan, en muutenkaan muista, mikä meni eetteriin ja mikä jäi vain kahdenkeskiseksi pohdinnaksi.

Jalle totesi ohjelman lopussa jotenkin näin: Tarkoitus oli puhua nuorten väkivallattomuudesta vaihtoehtona, mutta puhuimmekin kasvatuksesta – mutta kaipa myös se liittyy jollain lailla väkivallattomuuteen. Juuri näin! Sanoin jossain välissä monia kasvatusajattelijoita lainaten, että ihminen voi tulla ihmiseksi vain kasvatuksen avulla. Vieläkin selkiinnyttävämpää olisi ollut, jos olisin todennut, että nuori voi tulla väkivallattomaksi ihmiseksi vain kasvatuksen avulla! Tämä perustuu siihen, että väkivaltaisuuden mahdollisuus tai paremminkin uhka kuuluu olemuksellisesti meihin kaikkiin ihmisiin. Kasvatuksen avulla on kuitenkin mahdollista painaa väkivaltaisuus ja muutkin pahuuden ilmentymät meissä syvälle sisimpämme uumeniin. Tämä edellyttää sitä, että arvo-, tunne- ja asennekasvatuksen avulla nostetaan väkivallattomuus ja muut hyvää, kaunista ja totta ilmentävät arvot päällimmäiseksi. Kun hyvä, tosi ja kaunis on aktivoitu ohjaamaan päivittäistä toimintaamme ja tekojamme, emme yksinkertaisesti voi olla väkivaltaisia toisille emmekä myöskään itsellemme.

Puhuin myös arjen sankaruudesta – joko puheenvuoroissani tai väliaikojen keskusteluissa Jallen kanssa. Kuinka ollakaan, törmäsin aamun Hesarissa toimittaja Timo Siukosen kommenttiin, joka oli otsikoitu: Palkitaan arjen sankareita. Hymypatsaan ja suunnitteilla olevan rauhanpatsaan tilalle Siukonen ehdotti:

Entäpä jos arjen sankareita palkittaisiin niin kuin tehdään Kilpisen koulussa Jyväskylässä? Tukioppilaskerho kutsui kunniajäsenekseen oppilaan, joka oli rohkealla puheellaan rauhoittanut nyrkkitappeluksi leimahtamassa olleen nujakoinnin.

Mikä loistava kannustus ja rohkaisu kyseiselle nuorelle toimia jatkossakin toisten keskinäisen sovun edistäjänä ja samalla kaikkien yhteisen hyvän parhaaksi! Ja vieläpä annettuna muilta nuorilta ja sellaisilta nuorilta, jotka nauttivat jo entuudestaan arvostusta koulun nuorten keskuudessa. Taisi tunnustusta saanut nuori kasvaa metrin pituutta tämän seurauksena. Hänen itsearvoksensa vahvistui vaikuttavalla tavalla. Eipähän ainakaan hänen tarvitse enää pyrkiä saamaan muiden oppilaiden suosiota kyseenalaisin keinoin, kun hän on tekonsa ja saamansa huomionosoituksen jälkeen ei vain suosittu, vaan myös arvostettu ja varmasti pidettykin!

Advertisement

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvatus, Väkivallattomuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s